#17 Steinerkasvatuksen peruskivet

Jarno Paalasmaa

Mitkä ovat steinerkasvatuksen kaksi tai kolme peruskiveä?

Eräänä päivänä inspiroiduin kysymään jokaiselta opettajanhuoneeseen tulevalta opettajalta: Mitkä ovat mielestäsi steinerpedagogiikan kolme peruskiveä? Useille opettajakollegoilleni tuntui olevan helppo sanoa kaksi peruskiveä ja kolmatta moni jäi miettimään hetkisen pidempään. Mielenkiintoista oli sekin, että kaikki nimesivät keskenään eri peruskivet. Aiheesta on myös kirjallisuutta, sekä Steinerin omia luonnehdintoja että muuta kirjallista näkemystä.

Jarno Paalasmaa pohtii steinerkasvatuksen peruskiviä. (kuva: Pia Pale)

Maailman parhaat kasvatusajatukset -kirjassa (Into-kustannus 2016) määrittelen steinerkasvatuksen kulmakivet:

1. olettamus ihmisen henkisestä ydinolemuksesta
   ja
2. ajatus eettiseen vapauteen kasvamisesta

Tässä määritelmässäni steinerpedagogiikan perustana ja lähtökohtana korostuvat toisiinsa kietoutuneina monikerroksinen ihmiskäsitys (mm. Lapsen kasvatus hengentieteen kannalta) ja Steinerin Vapauden filosofiassa kehittämä vapauskäsitys.

Niin ikään Ulla Ahmavaara (Antroposofisia virikkeitä Suomelle, Ciris 2016) nimeää tuoreessa artikkelissaan steinerpedagogiikan kolme peruskiveä:

1. Lapsen yksilöllisen, henkisen, olemuksen huomioon ottaminen
2. Ikäkauden mukainen kasvatus ja ikäkausiopetus
3. Lapsen temperamentin tuntemus ja huomioiminen kaikessa opetuksessa

Steinerkoulun kansainvälisessä opetussuunnitelmassa Tobias Richter ja Martin Rawson puolestaan määrittelevät steinerkoulun peruspilariksi kaksi suurta periaaterypästä:

1. Ihmisen kehityksen tutkiminen
2. Sosiaalisen kolmijäsennyksen periaatteet

Se, että muotoilut poikkeavat toisistaan ei ole huolestuttavaa. Huolestuttavaa olisi, jos kaikki määrittelisivät peruskivet yhdenmukaisesti. Steinerpedagogiikka ei ole perustaltaan yhden totuuden liike. Antroposofinen ja henkinen viitekehys steinerpedagogiikan perustassa ei ole luonteeltaan uskonnollinen, vaan enemmänkin filosofinen.

Eroja vastauksiin tulee jo siitä, että toiset ajattelet kysymystä teoreettisemmalla ja toiset konkreettisemmalla tasolla. Useimmat luonnehdinnat liittyvät myös tavalla tai toisella toisiinsa, eivätkä sinänsä ole keskenään ristiriidassa. Kolmessa edeltävässä steinerpedagogisesta kirjallisuudesta poimitussa tulkinnassa ensimmäisenä peruskivenä tuodaan esiin kokonaisvaltainen myös henkisen ulottuvuuden sisältävä steinerpedagoginen ihmiskäsitys. Pyrkimyksestä ymmärtää ihmistä ja lapsen ja nuoren kehitystä nousee elävä käytäntö.

Teksti: Jarno Paalasmaa


Jarno Paalasmaa on kasvatusvaikuttaja, opettaja ja kirjailija. Väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Vantaan seudun steinerkoulussa sekä kahden pienen lapsen isä.