torstai 25. elokuuta 2016

#13 Steinerkoulun markkinointi

Olen vuosien mittaan miettinyt steinerkoulun markkinointia monet kerrat. Ollut mukana palaverissa jos toisessakin, joissa on mietitty missä ja mikä se kultamunia muniva hanhi on. Onko steinerkoulu maailman tarkimmin varjeltu salaisuus, kun siitä ei enempää tiedetä?

Joskus johonkin palaveriin olen tehnyt tällaisen aloituksen:



Kaikki nuo aiemmat palaverit kiteytyivät tähän viimeisimpään, jossa oli puhumassa Jyväskylän steinerkoulun opettajille ja hallitukselle Aava&Bangin luova johtaja Mikko Kalliola.

Mikko Kalliolan paikoin maaninenkin esitys osui ja upposi. Kaikkihan on loppujen lopuksi todella yksinkertaista.... Vai onko?

Mikko Kalliola vauhdissa.

Mitä on markkinointi?

Kalliolan määritelmä: Markkinointi on sitä miten asiakkaita saadaan ja miten ne pidetään. Asiakas on se, jolla on jokin asia, johon me voimme vastata. Asiakkaat saadaan lupauksella ja ne pidetään ihan vaan pitämällä se lupaus.

Eli miten tämä kääntyy koulumaailmaan. Joskus kuulee puhuttavan paheksuvalla äänellä, että vanhemmat ovat ottaneet asiakkuussuhteen kouluun. Asiakkaan, joka on aina oikeassa. Harrastavat koulushoppailua, hyi kauhia. Mutta oikeasti on vain vanhempia, jotka haluavat lapselleen parasta. Ja se mikä on kenenkin mielestä se paras, luonnollisestikin vaihtelee.

Steinerkoulun lipunkantajana en voi paheksua valinnan vapautta.  Eräs steinerkouluisä tiivisti: Mikä on pienin yhteinen nimittäjä steinerkoululaisten vanhempien kesken? He kaikki ovat käyttäneet keskimääräistä enemmän aikaa kouluvalinnan tekemiseen. He ovat kaikki etsineet vaihtoehtoa...

Se on se asia johon steinerkoulu voi vastata...

Steinerkoulussa ei ole olemassa sitä kaikille samaa yhtä asiaa, jonka takia koulu valitaan. Erilaisissa kyselyissa on todettu, että steinerkoulu on vaihtoehto monesta eri syystä. Eri syiden yhdistelmistä. Toisten mielestä varhainen kielten opetuksen aloitus on se juttu, jollekulle ikakausiopetus, jollekin toiselle yhteisöllisyys ja seuraavalle ihan jokin toinen asia. Tässä blogiprojektissa käsittelen varmaan useimpia noista asioista.

Kertoessamme steinerkoulusta, annamme lupauksia, luomme odotuksia. Meillä on paljon hyviä juttuja joista voisimme kertoa enemmän ja isommalla äänella. Sellaisia, mitkä saattavat olla koulujen väelle niin tavallisia, ettei tule mieleenkään että niissä nyt mitään ihmeellistä olisi.

Mutta kun viesti - lupaus - on saatu eteenpäin - on sitten todellinen tehtävä pitää se. Ihmiset suhtautuvat lupauksen pitämiseen intohimoisesti. Tietenkin! Rikottu lupaus on kauhun paikka. Ja huonoa mainosta. Tässä kohtaa viimeistään tullaan siihen, että koulun ja päiväkodin markkinointi on koko yhteisön juttu. Henkilökunnalla ja hallituksella on vastuunsa siinä, että lupaukset pidetään.

Sisäinen loiste

Vanhakantainen ajatus on, että steinerkoulun kyllä löytävät ne, jotka sinne oikeasti haluavat. No jaa, kyllä jonkinlainen markkinointi on ihan hyvä juttu tässä maailmassa. Kaikista parasta markkinointia olisi sisäinen loiste.

Tarkoitan sitä, että koulun oma väki, koulun sisäpiiri, on niin innoissaan siitä mitä siellä tehdään - että puhuu siitä lakkaamatta kaikille vastaantulijoille. Oikeastaan sisäinen hehku muuttuu loisteeksi siinä vaiheessa kun viesti menee eteenpäin lähipiirille - kummeille, mummoille, työkavereille, naapureille, kavereille. Ja kun he laittavat viestiä eteenpäin, valo vaan lisääntyy.

Mitään hehkua ei synny ilman substanssia. Aatteellista ja metodista substanssia steinerkouluista ja -päiväkodeista löytyy. Myös ihmisten välinen kemia tulee saada kohdilleen, jotta kipinä syttyy.

Nykyään on niin helppo kertoa laajemminkin siitä mitä meillä tapahtuu. Muuallakin kuin kaupan kassalla. Siis somessapa tietenkin. Steinerkoulut ovat ottaneet ensi askeleensa some-maailmassa - nyt tarvitaan vielä buustia koko porukan omaan some-etikettiin: Jaan ja kommentoin, kerron, että tää on musta hyvä juttu ja että oon tosi tyytyväinen.

No miten Jyväskylän steinerkoulu rupesi tekemään sisäistä loistettaan näkyväksi?  Koulun blogissa, kurkatkaa tästä!

maanantai 8. elokuuta 2016

#12 Digitalisaatio steinerkoulussa

No ohhohh. Voiko noita kahta sanaa laittaa samaan lauseeseen? Eikö steinerkoulu ole joku hippeyden viimeinen saareke nyky-yhteiskunnassa?

Juuei.

Tyttöset selailemassa 'ipadejaan'
kuva: Steinerpäiväkoti Tähtitarha.

Aluksi voisi pohtia mitä digitalisaatio on. Peesataan kasvatusajattelija Pasi Sahlbergiä. Lainaukset siis hänen puheestaan HundrED projektissa (video alla).

"Onko se sitä että kirjat poistuu? Että voit opiskella koneen kautta kotoa? Me ei oikein tiedetä mitä se on ja siihen on vaikea ottaa kantaa."
Ja sitten Sahlberg jatkaa, että aivojen fysiologia mukautuu ja sopeutuu siihen mihin niitä käytetään. Eli lyhytkestoiseen, nopeaan silmäilyyn ja reaktioon. Kun aivot ovat sopeutuneet ruudun äärellä tapahtuvaan informaation keräämiseen, se ei osaakaan sitä perinteistä, pitkäkestoista ja lineaarisesti etenevään tiedonhankintaa. Esim. lukemista.

Sahlberg toteaa, että yli puolet nuoristamme on nykyään ruutuajan, internetin, sosiaalisen median suurkäyttäjiä, yli neljän tunnin kulutus päivässä! Hän kysyy, että kannattaako meidän lisätä sitä koulussa, kun kerran tiedetään, että se vaikeuttaa syväoppimista, kriittistä ajattelua, syvällistä ymmärtämistä? Eikö silloin kannattaisi koulussa auttaa nuoria ajattelun ja informaation prosessoinnin oppimisessa ja käsittelyssä?

Juurikin näin. Itse olen ajatellut tätä digiloikkaa ihmetellen. Miksi pitäisi kokoontua samaan tilaan tuijottamaan ruutua? Mikä on se lisäarvo, minkä digitalisaatio tuo kouluun, jonka keskeisimpänä tavoitteena tulisi olla ihmisyyteen kasvaminen?

Sahlbeg kysyy, että mitä siellä koulussa oikein pitäisi tehdä. Hän pohtii, että joskus tulevaisuudessa voidaan olla sitä mieltä, että teknologian käytön aiheuttamat aivomuutokset ovat sen laatuisia, että todetaan, että koulussa voitaisiin tehdä mieluummin jotain muuta. Niin, että!!!
"Opettakaa lapsille keskustelua, ajattelua, empatiaa, toisten kanssa yhdessä tekemistä, kirjojen lukemista, niistä keskustelua..."
- Pasi Sahlberg, HundrED 2016 


Pasi Sahlberg digitalisaatiosta (HundrED, video, 6 min)

Digitalisaatio - tieto- ja viestintäteknologia - on kuitenkin tullut jäädäkseen. Koodauksen airut Linda Liukas toteaa samaisissa HundrED puheenvuoroissaan, että nykylapset ovat viimeinen sukupolvi, joka käsittää tietokoneen erillisenä koneena. Tulevaisuudessa tietokone on kaikkialla, kaikissa tavaroissa. Liukkaan pointti on, että lapset on opetettava heti alusta asti aktiivisiksi ja luoviksi toimijoiksi tietokonemaailmassakin - ei vaan käyttäjiksi ja kuluttajiksi.

No entäs sitten steinerkoulu? Mitä steinerkoulu tekee?

Suhtaudutaanko steinerkoulussa tieto- ja viestintäteknologiaan kriittisemmin kuin keskimäärin koulumaailmassa yleensä? Opettaja-lehden (12/2016) tekemässä OPS-kyselyssä tuli esiin vastanneiden opettajien suuri huoli. Opettajat ovat huolissaan... asia on uusi ja koulutusta tarvitaan.



Opettajia on tietenkin aiheesta enemmän tai vähemmän innostuneita. Niin on kaikissa kouluissa. Kriittisyys on tässä kohtaa enemmän kuin paikallaan. Se ei tietenkään tarkoita asian torjumista, kieltämistä tai ohittamista. Sen pitäisi tarkoittaa kiinnostunutta, tietoista ja ajattelevaa lähestymistapaa. Niin ainakin toivon. Opettaja-lehden haastatteleman peruskoulun luokanopettajan mielestä "digiloikan ohella pitäisi keskustella paljon perustavamman laatuisista asioista, eli siitä millaisilla opetuksellisilla arvoilla ja asioilla autetaan lapsia kasvamaan vahvoiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi". Samaa mieltä!

Itselläni oli sellainen unelma, että steinerkoulussa voitaisiin opettaa tieto- ja viestintäteknologiaa ja valmiuksia sen käyttöön - lähes ilman näitä vempaimia. Vempaimia on maailma täynnä. Se on jo niin monta kertaa nähty, että käyttöliittymät muuttuvat huikeaa vauhtia, joten niihin ei kannata takertua. Mutta mitä ovat nämä valmiudet? Olisiko keskustelu, ajattelu, empatia, yhdessä tekeminen, lukeminen mitään?

Unelmani ei ole kuitenkaan täysin toteutunut. Härvelit ja laitteet ovat osa koulumaailmaa steinerkouluissakin nyt uuden opsin myötä - 3.luokasta lähtien. Se, että niitä käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden - on itsestään selvyys, mutta voi olla toteutukseltaan myös hyvin vaihtelevaa.

Tieto- ja viestintäteknologia steinerkoulussa

  • Esiopetuksessa ja luokilla 1-2 tietoteknologisia taitoja kehitetään ilman laitteita
  • 3.luokalta lähtien tietoteknologiaa käytetään harkitusti ja lapsen ikävaihe huomioiden
  • Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä suositaan oppilasta aktivoivia ja osallistavia toimintatapoja

Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016)

Koko tieto- ja viestintäteknologian opettamisen ja käyttämisen tulisi olla aktivoivaa ja osallistavaa. Tietenkin! Kuten kaiken muunkin opetuksen! Elämälähtöistä, maailmaan liittyvää. Sillä pitäisi pyrkiä hyvään, kauniiseen ja todelliseen.

Koulussa ja elämässä on silti vieläkin monia asioita joissa tekniikkaa ei tarvita, ja joihin sitä ei kannata väkisin ympätä. Otetaan esimerkiksi tämän hetken kuuma villitys, Pokémon Go! Lievällä epäuskolla olen seurannut keskustelua pelin hyödyntämisestä koulumaailmassa. No huh huh. Tarvitaanko sitä vempainta siihen, minun ja maailman väliin - vaikka se paljastaisikin virtuaalisten olentojen olemassaolon - koulussakin. Voi olla paitsi järkevää, myös ihan kiinnostavaa oppia käyttämään paperista karttaa. Enemmän luottamusta itseen kuin tekniikkaan!

Tulevana kouluvuonna tullaan näkemään monia pedagogisia kokeiluja steinerkouluissakin. Opettajille toivon rohkeutta tarttua itselle kenties vieraaseenkin aiheeseen ja opettajakunnille ja vanhempainiltoihin hedelmällisiä keskusteluja - siitä mikä tässä on oikeasti tärkeätä.

Eurytmistit eturintamassa

Suomalaisen steinerkoululiikkeen piirissä on tehty kansainvälisesti merkittävää kehittelytyötä. Eurytmian opettajat ovat kehitelleet alaluokkien oppilaille liikkumiseen perustuvia harjotteita - leikkejä!- tietojenkäsittelytieteen peruskäsitteitten ymmärtämiseksi ja ohjelmoinnin logiikan avaamiseksi.

Olemme kokeilleet monenlaista, mutta haluamme, että se, mitä kehitämme on autenttista sekä liikkeen että ajatuksen kannalta. Eurytmistit ovat aina nähneet eurytmisessä liikkeessä ajattelun kehittämisen mahdollisuudet. Etsimme tapaa säilyttää ajattelun elävyys mahdollisimman pitkälle. Emme halua tehdä pintapuolisia juttuja, joissa ”oppilas käskyttää robottia leikkivää opettajaa”, mitä myös tehdään, kun koodausta opetetaan ihmisiä ja ihmisryhmiä liikuttamalla. 
Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)

Olen innoissani eurytmistien ennakkoluulottomasta aluevaltauksesta. Se sopii niin tämän uuden opsin henkeen. Edellisessä postauksessa (#11 Uusi OPS steinerkoulussa) esiin nostettu opettajien välinen yhteistyö ja aiempien kokemusten tietoinen käyttäminen tulevat mainiosti todeksi.
Koodaamisen tai tietojenkäsittelyn syvä- käsitteiden opettelu eurytmiassa on myös asia, jossa yhteisopettajuus luokan- ja tai matematiikanopettajan kanssa tullee korostumaan. On varmasti helpompi matematiikan opettajankin opettaa logaritmi oppilaille, jos oppilaat ovat leikkineet binäärijakoleikkiä eurytmiatunnilla vuosia aiemmin. Erityisesti helpottaa, jos matematiikanopettaja osaa herättää leikin muistin kätköistä ja leikittää sen, ennen asian selittämistä. Kuvittelemme, että steinerkoulun tulisi pedagogiikassaan tähdätä siihen, että steinerkoulun alumnit ovat maailmassa uusien ajatusten aktiivisia luojia eivätkä passiivisia kuluttajia ja toistajia.
 Outi Rousu, diplomieurytmisti, Steinerkasvatus 1/2016 (nettiliite)

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko:

Kappale luvusta: 3.3.5 L5 - Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
Ihminen nähdään luovana ja taidetta tarvitsevana ihmisenä, jonka mielikuvitusta, kykyä eläytyä ja ajatella tilanteita nykyhetkeä pidemmälle tuetaan antamalla oppilaalle ja opiskelijalle mahdollisuus opiskella tiedon, taidon ja taiteen alueilla tasapainoisesti kaikkien lukuvuosien ajan. Jotta oppilaista ja opiskelijoista kasvaisi maailmaa muuttamaan kykeneviä ihmisiä, luovuus ja mielikuvitus ovat tärkeitä taitoja oppia. Ihmisen on pystyttävä mielessään näkemään valmis työ tai tilanne, jonka haluaa tehdä, jotta muutos voisi syntyä. Steinerkoulu ei ole tekniikkavastainen. Steiner totesi jo 1922, että “Tärkeämpää kuin vanhan kouluperinteen kannalta luullaan, on perehtyminen nykyiseen tekniikan maailmaan”1.
Tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen kuuluvat käytännön tvt-taidot omien tuotosten laadinnassa, vastuullinen käyttö, tvt tutkivassa ja luovassa työskentelyssä sekä tvt:n käyttö vuorovaikutuksessa, verkostoitumisessa ja vaikuttamisen keinona.
1 Steiner 1989, 26



perjantai 5. elokuuta 2016

#11 Uusi OPS steinerkoulussa

Kouluvuosi alkaa näillä näppäimillä ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön - myös steinerkouluissa - luokille 1-6.
Mikä muuttuu uuden OPSin myötä?

Opetushallituksessa opetussuunnitelmatyön päällikkönä toiminut Irmeli Halinen kiteyttää muutoksen näin:
  1. Toimintakulttuuri
    Jokainen koulu toimii aidosti oppivana yhteisönä, jossa oppilaan rooli on aktiivinen ja keskeinen - ja sitä kautta löydetään tekemisen ja oppimisen ilo.
  2. Oppiaineiden välinen yhteistyö
    Välineinä laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet.

    Laaja-alainen osaaminen =
    sen tavoitteet ovat yhteisiä kaikille oppiaineille, jokaisessa oppiaineessa niitä lähestytään omasta suunnastaan.

    Monialaiset oppimiskokonaisuudet =
    velvoittavat opettajat tekemään yhteistyötä ja ottamaan oppilaat mukaan luomaan yhdessä kiinnostavia ja innostavia oppimiskokonaisuuksia. Monialaiset oppimiskokonaisuudet voivat olla melkein mitä vain sosiaalisista ja taiteellisista projekteista erilaisten ilmiöiden tutkimiseen.


Irmeli Halinen uudesta opetussuunnitelmasta (video 3 min)

Steinerkoulussa on totuttu ajattelemaan, että sen oma opetussuunnitelma on itsessään 'eheyttävä' - juuri sillä tavalla kuin Irmeli Halinen videossa kertoo: 'että eheyttäminen auttaa oppilaita näkemään asioiden välisiä yhteyksiä ja riippuvuussuhteita, auttaa oivaltamaan, että miten he voivat käyttää eri oppiaineissa opittuja tietoja ja taitoja ja miten ne tiedot ja taidot liittyvät heidän omaan elämäänsä.'

Juuri sillä tavalla steinerkoulun opetussuunnitelma on rakentunut - vuosiluokan kaikki sisällöt tukevat toisiaan ja luovat yhtä isoa eheää kuvaa. Sen lisäksi opetussuunnitelma kertaa ja peilaa kokonaisuuksia, niin että niihin voidaan viitata myöhemmin. Alaluokilla on tietoisesti liikuttu ja tehty paljon - eikä pelkän liikkumisen ja tekemisen takia. Luokan yhteisiä kokemuksia viljelystä, luonnosta, kiven kankeamisen vaikeudesta jne. nostetaan esiin myöhemmin, jolloin aikaisempi tapahtuma saa laajemman merkityksen. Tähän on esimerkiksi pitkäaikaisella luokanopettajalla hyvä mahdollisuus, koska hän oli paikalla kun sitä ja tätä tehtiin. Aineopettajat voivat luottaa opetussuunnitelmaan.

Se mikä on uutta steinerkoululle ja haastaa jokaisen opettajan ja koulun muutokseen, on monialaisten oppimiskokonaisuuksien uudelleen ajattelu ja toteutus. Steinerkoulun traditioon ja opetussuunnitelmaan kuuluu juurikin näitä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Mutta että ne ajateltaisiin nyt uudelleen - että koulu toimisi nyt aidosti oppivana yhteisönä! - se on mahtava tilaisuus kaikille steinerkouluille - vahvistaa omia vahvuuksia!

Innostusta uuteen ja hyvää alkavaa kouluvuotta kaikille!

Monialaiset oppimiskokonaisuudet

  • tuntimäärältään vähintää oppilaiden yhden kouluviikon tuntimäärä
  • toteutus: esim: yhden viikon aikana kaikki tunnit tai pitemmällä aikavälillä ennalta sovitut oppitunnit ja tilanteet
  • sisällön ja toteutuksen suunnittelu yhdessä oppilaiden kanssa
  • ensin tavoitteen muotoilu: mitä halutaan oppia, saada aikaan ja keiden kanssa
  • vähintään kahden eri oppiaineen ja opettajan välistä yhteistyötä
  • yhteistyötä voi olla ulkopuolisten toimijoiden kanssa
  • laajennetaan oppimisympäristöä
  • oppilaat tutkivat jotakin ilmiötä tai asiaa (esim. valta, hyvinvointi, terveys, ilmastonmuutos)
  • tulos voi olla esim. kampanja, taide- tai ympäristöprojekti...
  • monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteet, sisällöt ja toteuttamistavat päätetään koulukohtaisessa opsissa ja ne täsmennetään lukuvuosisuunnitelmassa
Lähde: Jarno Paalasmaa, Mikä muuttuu ja mikä ei? Mikä on tärkeintä uudessa opsissa? (Diat, 2016) 

------

Jos sinua kiinnostaa valtakunnallinen opetussuunnitelmauudistus - niin kurkkaapa näitä linkkejä: