torstai 17. maaliskuuta 2016

#5 Steinerkoulussa on inhimillinen opetussuunnitelma


- Onko steinerkoulu niinku vaan taiteellisille lapsille?   
- No ei, kun ihan kaikille lapsille.

Se, että taidetta käytetään opetuksen metodina ei tee steinerkoulusta taidekoulua. Kyse on muusta. Ihmisen kokonaisvaltaisuudesta. Inhimillisyydestä.

Ajattelua kaikissa kouluissa on kehitetty aina. Tekemällä oppiminen on nykyään kaikissa kouluissa itsestään selvä osa opetussunnitelmaa, tavalla tai toisella. Mutta taidetta oppimisen välineenä käytetään vielä hävyttömän vähän.

Taiteella tarkoitan tässä kokemusta, elämystä, tunnetta, joka syntyy silloin kun itse tuottaa kuvia, mielikuvia, liikettä, muotoa, ääntä...

Kun opetettavaa asiaa lähestytään tarkoituksellisen monitasoisesti, niin että se puhuttelee lasta ajatuksen, tunteen ja toiminnan tasolla, se muuttuu eläväksi ja tärkeäksi. Siihen on mahdollista muodostaa suhde. Inhimillinen suhde.



Eräs nykyinen steinervanhempi kertoi kouluvalintaa tehdessään miettineensä, että ovatkohan ne toisten lapset siellä steinerkoulussa jotenkin kauhean taiteellisia ja ihan hippejä. Hänen omansa eivät ainakaan olleet.
No, miten kävi niille 'epätaiteellisille' lapsille, jotka kumminkin tulivat steinerkouluun? Hyvin. Nauttivat siitä, että saavat tehdä monenlaista. Myös kaunista.


Steinerkasvatuksen liiton nettisivuilla:
Steinerkoulun opetussuunnitelmassa painotetaan tiedon, älyn ja ajattelun lisäksi tunteen ja tahdon kehitystä. Kilpailun ja tehokkuusajattelun sijaan korostetaan yksilöllisyyttä ja mielikuvitusta.

Menetelminä muunmuassa 
  • pitkäaikaiset oppilas-opettaja -suhteet
  • kannustavat sanalliset oppilasarvioinnit
  • monipuoliset taito- ja taideaineet
  • lapsen kehityksen mukaan etenevä opetus

lauantai 12. maaliskuuta 2016

#4 Steinerkoulu on kansalaisaktiivisuutta

Steinerkouluja ei olisi olemassa ilman kansalaisaktiivisuutta.

Joka ikinen steinerkoulu ja -päiväkoti tässä maassa - ja maailmassa - on tarvinnut syntyäkseen joukon aktiivisia ihmisiä, jotka ovat todella tahtoneet! Jokainen koulu ja päiväkoti on tahdonilmaus: Me haluamme muuttaa yhteiskuntaa meille paremmin sopivaksi paikaksi, me haluamme lapsillemme jotakin muuta, me haluamme lapsillemme steinerkoulun!

Jokainen steinerkoulu ja -päiväkoti tarvitsee toimiakseen riveihinsä aktiivisia ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat kiinnostuneet sen hyvinvoinnista ja tahtovat tehdä yhdessä toisten kanssa työtä koko yhteisön eteen. Joku voi kuvitella, että steinerkoulut ja -päiväkodit kerran käyntiin pyörähdettyään tulevat toimeen pelkällä palkatulla henkilöstöllä - niillä palavasydämisiillä ja innokkailla.

Onko ihan niin? Edelleen tarvitaan ihmisiä, jotka tahtovat koulua niin paljon, että laittavat lapsensa sinne.  Tarvitaan myös ihmisiä jotka tahtovat olla osa kansalaisaktiivisuudesta syntynyttä yhteisöä. Sillä steinerkoulu antaa mahdollisuuden myös meille vanhemmille.

Me tahdomme, että meidän lapsistamme kasvaa aktiivisia kansalaisia. Sellaisia, jotka tarkastelevat yhteiskuntaa kiinnostuneesti ja ottavat paikkansa sen toiminnassa. Sellaisia, jotka ajattelevat itse, punnitsevat omat ratkaisunsa vastuullisesti, sellaisia jotka eivät jää tuleen makaamaan... Ja mikäs silloin toimii paremmin kuin oma esimerkki?

Steinerkoulu ei vain ole kansalaisaktiivisuutta - se myös luo sitä.

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2:



Steinerkoulun olemassaolo itsessään on ruohonjuuritason kansalaisaktiivisuutta. Myös koulun ensisijaisena pyrkimyksenä on synnyttää aktiivista toimijuutta ja tulevaisuuden maailman rakentajia, eikä pelkästään järjestelmään sopeutujia ja vallitseviin oloihin mukautujia. Kasvatus ja opetustyö ovat yhteiskunnallista toimintaa, jonka tavoitteena on vastuullinen osallisuus.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

#3 Steinerkoulu on valinta yleissivistyksen puolesta


Nyt kun puheena on taas valinnaisuuden lisääminen koulutuksessa - nyt ajankohtaisimpana tulevat lukiokokeilut, niin puhutaanpa sitten siitä. Valinnaisuudesta ja yleissivistyksestä.

"Valinnaisuus tarkoittaa sitä, että vahvat voittavat" - Laura Kolbe  Yle:n haastattelussa 8.3.2016

Ylen ansiokkaassa aamuhaastattelussa tänään Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe ja OAJ:n erityisasiantuntija Olavi Arra lausuivat monia sellaisia ajatuksia valinnaisuudesta ja yleissivistyksestä, joihin yhdyn mielelläni. Kannattaa kuunnella!

Koko valinnaisuuden ajatus on minusta ristiriitainen. Missä kohdassa tehty valinta on ratkaiseva? Steinerkouluihmisenä ajattelen, että jo kouluvalinta on merkitsevä. Valitsemalla koulun valitsen tietyn tarkkaan harkitun kokonaisuuden, oppimisympäristön, työtavat lapselleni moneksi vuodeksi eteenpäin.

Onko oma lapseni kypsä valitsemaan koulussa tehtäviä asioita muuten kuin sosiaalisen tilanteensa, tykkäämisiensä, laiskuutensa mukaan? Osaako hän ajatella ala/yläkoululaisena vielä yhtään nenäänsä pidemmälle? Tämä on tietysti yksilöllistä. Omien lasteni kohdalla sanon suoraan, että moni juttu olisi jäänyt kokeilematta ja kokematta, jos se olisi pitänyt erikseen valita.

En haikaile renesanssi-ihmisten perään, mutta kammoksun putkinäköä, yksipuolisuutta, kapeata viipaletietoutta yleiskuvan kustannuksella.

"Tieto ei ole sivistystä. Sivistys on ihmisenä olemisen moraalisia ominaisuuksia ja niitä kypsyttämään tarvitaan yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta, hyvän ja huonon erottamista toisistaan..."  - Laura Kolbe Yle:n haastattelussa 8.3.2016

Valinnaisuus oppiainetasolla tuntuu keinotekoiselta. Maailma ei ole oppiainejakoinen. Paljon järkevämpi ajatus on tehdä valintoja oppiaineiden ja opetuksen sisällä. Myös siten olisi mahdollista "tukea opiskelumotivaatiota, kehittää oppilaan osaamista kiinnostuksen suunnassa ja kartuttaa valintojen tekemisen taitoja" - kuten nykymuotoista valinnaisuutta perustellaan.


Steinerkasvatus.fi sivuilla todetaan steinerkoulujen vähäisestä valinnaisuudesta näin:

Monipuolinen ihminen
Steinerkouluissa on huomattavan vähän valinnaisuutta. Ratkaisu perustuu ajatukseen ihmisen monipuolisuudesta - tekemällä, kokeilemalla ja opiskelemalla monia erilaisia asioita ja taitoja laajennetaan lapsen ja nuoren minäkuvaa, eikä opiskelu kavennu yksipuolisuuden vahvistamiseksi.
Asiat, jotka eivät heti tunnu kutsuvilta, saattavat muuttua sellaisiksi aiheeseen paremmin tutustuttaessa.
Steinerkoulun ideaan liittyy laaja yleissivistys, mikä tarkoittaa myös laajaa kykyisyyttä.

Steinerkoulun opetussuunnitelman runko, luku 3:

Steinerpedagoginen sivistyskäsitys painottaa sekä ns. sydämen sivistystä että ekologista sivistystä. Kokonaisvaltainen sivistystulkinta sisältää niin ihmisen eettisen sisäisen tilan ja asenteen sekä erilaisen inhimillisen, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kartuttamisen. Opetuksella pyritään myös vastaamaan yhteiskunnallisiin muutoksiin ja reagoimaan ajankohtaisiin tilanteisiin.  
Lukiokoulutuksen tehtävänä on laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen. Lukiokoulutuksessa yleissivistys koostuu arvoista, tiedoista, taidoista, asenteista ja tahdosta, joiden avulla kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun pystyvät yksilöt osaavat toimia vastuullisesti, myötätuntoisesti, yhteisöllisesti ja menestyksekkäästi. Lukioaikana opiskelija hankkii olennaista ihmistä, kulttuureja, luontoa ja yhteiskuntaa koskevaa tietoa ja osaamista. 

torstai 3. maaliskuuta 2016

#2 Steinerkoulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvu

Ajattelen, että ihmisyys on koko ajan vain tärkeämpi asia pitää mielessä. Se jää yleisessä kasvatuskeskustelussa arvona jonnekin digiloikkien ja ilmiökeskeisyyden puristuksiin. Tai kokonaan unohduksiin.

Ihmisyys on niin perusjuttu, ettei sitä aina huomata puolustaa. Ja puolustusta se nykyään tarvitsee kun päätöksiä ohjaa entistä enemmän taloudelliset realiteetit. Kun ihmisiä jaetaan yhä hanakammin erilaisin ryhmiin ja kategorioihin, joilla on erilaisia oikeuksia.

Ihmisyys ja inhimillisyys. Mikä on tärkeämpää lastemme kasvatuksessa? 'Face to face' kohtaamisen taito ei ole itsestäänselvyys. Toisen ihmisen kunnoittaminen sellaisena kuin hän on - ei ole itsestäänselvyys. Ei tarvi kuin selailla hetki mediaa, niin tämä on ihan selvää. Totuus, kauneus ja hyvyys arvoina ovat yhteiskunnassamme tuupattu takaseinän 'löytölaariin' - josta vain harvat osaavat niitä etsiä...

No, mikäs vertaus tuo nyt oli? Onko steinerkoulu mielestäni 'yhteiskunnan löytölaarissa'? Ehkäpä onkin. Mutta sinne voi rohkeasti kurkistaa ja katsoa, että mitä sieltä löytyy. Voi vaikka yllättyä. Positiivisesti. Tämä blogini koittaa tietenkin osaltaan kammeta steinerkoulua eturintamaan, jonne se aatteidensa puolesta kuuluu.

Minusta steinerkoulussa on  hienoa muunmuassa se, että arvot ovat koko ajan oikeasti opetuksessa sisällä, ne eivät jää opetussuunnitelman sivuilla olevaksi sanahelinäksi. Opettajan työn pohjavirtana ei ole pelkän asiasisällön välittäminen vaan sen sisällön käyttäminen ihmisyyteen kasvattamisessa.




Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2


Koulun tehtävänä on ihmisyyteen kasvu. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea kykyä kunnioittaa toisia ihmisiä, luontoa ja itseä. Ihmisenä kasvaminen on varsinaisten arvojen eli totuuden, kauneuden ja hyvyyden toteutumista. Steinerkoulun kehittämistyössä lähdetään siitä, että totuudellisuus, esteettisyys ja eettisyys ovat ihmisen sivistysominaisuuksia ja hyveitä, joita kasvatuksella ja opetuksella pyritään tietoisesti vahvistamaan.


Steinerkoulussa antiikin filosofian klassiset arvot totuus, kauneus ja hyvyys painottuvat eri-ikäisten opetuksessa. Erityisesti pienen lapsen kasvulle on tärkeää perusluottamuksen tunne ja kokemus siitä, että maailma on hyvä. Lapsuus on luontaisesti myös toiminnan, leikin ja tekemisen aikaa, ja nimenomaan teoissa pyrimme hyvyyteen. Hyvyyteen kasvamisessa on suurelta osin kyse toisten huomioimisesta, vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista kyvyistä ja teoista. Rudolf Steinerin* mukaan hyvää voidaan tehdä aidosta rakkaudesta hyvää kohtaan. Alaluokkien oppilaille on tärkeätä saada vahva tuntuma maailman kauneudesta, siksi opetussuunnitelmassa ja menetelmissä korostuu taide. Erityisesti murrosiästä alkaen voimistuu omakohtainen ajattelu, joten yläluokkien pyrkimyksenä on painottaa erityisesti totuudellisuutta, arvostelukyvyn kehitystä ja ajattelun johdonmukaisuutta.
Steinerpedagogisessa kasvatustraditiossa korostuu moraalisen hyveen kehittäminen kasvatuksen tärkeimpänä tehtävänä. Taloudellisen ja mitattavan tehokkuuden sijaan kasvatus ja opetus suunnitellaan edistämään moraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden hyveitä.
 * (1979, 109–113; 1988a, 13)

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

#1 Steinerpedagogiikan lähtökohtana on lapsi

Yksinkertainen toteamus!

Mutta se sisältää suuren ajatuksen ja useammankin.

Ensinnäkin, että steinerkasvatuksessa kunnioitetaan lapsen yksilöllisyyttä - ajatuksella 'tule sellaiseksi kuin olet'. Joskus steinerkoulun luokanopettajan työtä on verrattu puutarhurin hommaan. Palstalla (luokassa) on monenlaisia taimia ja opettajan tehtävä on muokata (oppimis)ympäristö jokaiselle sopivaksi. Sillä onhan se selvää, että vaikka porkkanalla ja herneellä on paljon yhteisiäkin tarpeita - niin on joitakin ihan omiakin. Minä olen aina pitänyt tästä kuvasta. Se kertoo myös steinerkoulunopettajan tehtävästä paljon.


Toiseksi, että kaikki - paitsi opetettava aines, myös opettamisen tapa ajatellaan aivan täsmälleen lapsesta käsin. Miten tämä asia tuodaan luokkaan lapsen ulottuville, niin että se parhaiten puhuttelee lasta, että sillä on vasteensa lapsen maailmassa. Oikeastaan tämä 'one liner' kertoo sen, että steinerpedagogiikassa ei opetettavaa ainesta ajatella pelkästään ulkoisten tarpeiden mukaan. Lapsen tarpeet ovat tärkeät - elleivät tärkeimmät.

Opetussuunnitelmarungin teksti on tässä varsin selventävä:

Steinerpedagoginen opetussuunnitelmarunko, luku 2



Steinerpedagogiikka on lapsilähtöistä. Steinerpedagogisessa ihmiskäsityksessä jokainen lapsi nähdään ainutkertaisena ja yksilöllisenä minuutena. Lapsilähtöisyys määritellään pyrkimyksenä ymmärtää lasta ja ihmistä sekä haluna rakentaa lasta aktivoiva opetus sen mukaan, mitä lapsen ja nuoren kehitysvaiheista tiedetään ja voidaan havaita. Lapsilähtöisyydellä ei tarkoiteta lapsijohtoisuutta eikä myöskään lapsen itsensä varaan jättämistä. Lapsuutta pidetään ainutlaatuisena ja suojeltavana ikävaiheena. Ajatus on, että kasvatuksen ja opetuksen käytännöt perustellaan lapsesta käsin. Lapsuuden kunnioittamiseen sisältyy oppilaan henkisen vapauden kunnioittaminen. Lapsia ei kasvateta ennalta määrättyyn standardimuottiin.